Hollikyyti

Hollikyyti oli osa kyytilaitosta, joka oli lakisääteinen järjestelmä matkustajien kuljettamiseksi. Se oli erityisen tärkeä virkamiehille, joiden tuli matkustaa pitkiä matkoja.

Toimintaperiaate:

• Merkittävien teiden varsille perustettiin kestikievareita, jotka tarjosivat hevosia, kuskeja ja majoitustiloja matkustajille.

• Kyytivuoro kiersi kylän talosta toiseen.

• Kyläläiset olivat velvoitettuja tarjoamaan kyytejä, mutta tästä velvollisuudesta saattoi vapautua maksamalla kyytirahaa.

• Kyytien järjestelystä vastasi nimismies.

Muutoksia 1800-luvulla:

• Vähän liikennöidyillä teillä otettiin käyttöön reservipaikkoja, joista matkustaja sai hevosen kohtuullisen odotusajan puitteissa.

• Kyytivelvollisuuden järjestämisestä vastasi kunta, joka saattoi myydä sen huutokaupalla.

Kyytilaitoksen hiipuminen:

• Rautateiden ja autoliikenteen yleistyminen vähensi kyytilaitoksen tarvetta.

• 1940-luvulla kyytilaitos lakkautettiin.

Asiakirjat:

• Kyytijärjestelmään liittyviä asioita käsiteltiin pitäjän- ja kuntakokouksissa.

• Asiakirjoja käsiteltiin ja täydennettiin nimismiehen ja kruununvoudin toimesta.

• Osa asiakirjoista päätyi lääninhallitukseen.

• Kestikievareissa tuli pitää esillä kyytilaitosta koskeva asetus ja hinnasto.

• Matkustajien tuli tietää kyydin hinta, joka määräytyi asetuksen mukaan.

Lyhyesti: Hollikyyti oli historiallinen järjestelmä, joka mahdollisti matkustamisen Suomessa ennen nykyaikaisten kulkuvälineiden aikaa. Se perustui kestikievareihin ja kyläläisten kyytivelvollisuuteen.

Kuva - Lapuan seurakunnan arkisto - IICa:7 Kirkonkokousten pöytäkirjat, 1866-1870,1874; 1858-1870 1858-1874, jakso 23